Johtamisesta, sen vaatimuksista ja merkityksestä organisaation menestykselle kirjoitetaan todella paljon. Milloin mikäkin johtamisen lajityyppi on otsikoissa ja pohditaan, miten tärkeää olisi parantaa johtamisosaamista organisaatioissa.
Olen viime aikoina miettinyt paljon, miksei juuri lainkaan keskustella siitä, miksi johtaminen ylipäätään koukuttaa meitä, jotka joko olemme jo toimineet johtotehtävissä tai niitä, jotka vasta haaveilevat johtajan pestistä.
Hyvä johtaminen lähtee jo rekrytoinnista. Valitsemmeko johtotehtäviin niitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ennen kaikkea ihmisistä, mutta myös tämän äärettömän vaativan tehtävän haasteista?
Työnhakija kuvaa usein työhaastattelussa urapolkuaan ja sen vaiheita käyttämällä sanaa päädyin tähän tai tuohon tehtävään. Niin voi eri vaiheissa uraa toki ollakin, mutta väittäisin, että erityisesti vaativiin johtotehtäviin ei niinkään päädytä kuin tietoisesti hakeudutaan. Johtaminen tuo mukanaan niin paljon vastuuta ja velvollisuuksia, ettei johtajana voi yrityksen kannalta menestyksellisesti toimia kuin henkilö, joka ymmärtää syvällisesti tehtävänsä merkityksen ja haluaa sitoutua sen edistämiseen. Erityisesti rekrytoinnissa onkin tärkeää pohtia, mikä johtamisessa kiinnostaa!
Onko valittavalla niitä tärkeitä ominaisuuksia, joita johtajan tehtävän menestyksellinen suorittaminen vaatii? Oman kokemukseni pohjalta nämä ominaisuudet ja motivaatio johtamiseen ovat monin kerroin tärkeämpiä kuin cv:stä löytyvä ajallinen esihenkilökokemus.
Kun mietin omaa ura- ja elämänpolkuani, johtaminen on kiinnostanut minua lapsesta alkaen. Mitä pidempään johtamisen parissa toimin, sitä kiinnostavampaa se on kaikessa monimuotoisuudessaan. Ensimmäiset tehtäväni johtamisessa olivat toimiminen kerhon- ja leirien ohjaajana jo hieman yli 10-vuotiaasta alkaen. Vastuu kasvoi, kun otin haltuun uusia taitoja. Huomasin, että nautin vastuusta ja sen haasteista. Kiinnostus ihmisiä kohtaan on ja on aina ollut oman kiinnostukseni ytimessä. Näin hakeuduin yhä vaativampiin johtotehtäviin.
Huomasin jo varhain, miten sain kicksit siitä, että saan luotua yhteishenkeä, yhdessä tekemisen tunnetta, kannustaa ja innostaa muita. Alusta asti koin, että onnistun johtamisessa parhaiten juuri muiden kanssa rinnakkain toimimalla sen sijaan, että antaisin vain ohjeita jostain yläpuolelta. Näin taaksepäin katsoen ymmärrän, miten tärkeänä olen aina pitänyt inhimillistä tarvettamme tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä pyrkinyt luomaan mahdollisuuksia tämän toteutumiselle käytännössä. Jos johtajana ei pysty synnyttämään sellaista, turvallista ja toisia arvostavaa ilmapiiriä, sitoutuminen työyhteisöön jää väistämättä vajavaiseksi.
Väitän, että johtamisessa kiinnostaa erityisesti jatkuva kognitiivinen ponnistelu ja vaatimus itseohjautuvuuteen. Halutaan kantaa vastuuta.
Johtaja kykenee ”viihtymään” jatkuvalla ”epämukavuusalueella”, olemaan ei-tietämisen epävarmalla pohjalla, uskaltaa mennä haparoidenkin eteenpäin kompuroinninkin uhalla, oman keskeneräisyytensä tunnustaen.
Johtamisen alati koukuttavaan luonteeseen kuuluu, että juuri kun luulet oppineesi asian ja olevasi osaamisessasi tukevalla pohjalla, tulee jokin dramaattinen muutos toimintaympäristössä tai olosuhteissa, joka sekoittaa pakan jälleen. Nämä palat kyetään sinnikkäästi keräämään ja luomaan niistä uusi kokonaisuus. Muutos on työelämässä väistämätöntä ja johtamisesta kiinnostunut kykenee hyväksymään sen luonnollisena osana työtä. Johtaminen onkin jatkuvaa uuden oppimista ja kasvamista niin ammattilaisena kuin myös ihmisenä. Kaikki hyvät johtajat ovatkin äärimmäisen kiinnostuneita juuri uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä. Hyvä johtaja on nöyrä suhteessa omaan osaamiseensa, henkselien paukuttelun sijaan.
Pari-kolmekymppisenä tunnustan olleeni melko mustavalkoinen ajattelussani. Tämä vika on ”korjaantunut” kokemuksen myötä. Mitä pitempään on saanut elämänkokemusta ja toimia johtotehtävissä, ymmärtää, miten valtavasti maailmassa on harmaan sävyjä ja miten paljon on vielä opittavaa. Innostunut johtaja kykenee näkemään ja hyväksymään jatkuvan muutoksen niin itsessä kuin ympärillä olevissa olosuhteissa sekä olemaan jumittumatta fakkiutuneisiin mielipiteisiin.
Arvostettu johtaja kykenee myöntämään virheensä ja heikkoutensa. Hyvä johtaja reflektoi itseään suhteessa muihin ihmisiin ja omien taitojensa kehittämistarpeita.
Väittäisin myös, että johtamisessa koukuttaa jonkinlainen pellepelottomuus. Saa olla keksijä ja ratkoa alati esiin pompsahtavia haasteita. Saa hieroa aivonystyröitä ja hoksata uusia tapoja toimia, nähdä mahdollisuuksia sielläkin, missä niitä ei ensi alkuun näyttäisi lainkaan olevan. Johtaminen on siis valtavan luova työ, jossa ei ole koskaan valmis! Johtajuudessa kiehtoo myös suurien kokonaisuuksien hahmottaminen. Yksityiskohdat osataan yhdistää isoksi kuvaksi. Saa tarkastella sisäistä kompassiaan ja muodostaa vision siitä, mihin suuntaan tulevaisuuden heikot singnaalit osoittavat. Tämän lisäksi on halu ja kyky kommunikoimaan omille johdettavilleen, miten tuohon suuntaan ollaan menossa.
Hakeuduin LMI johtajuuskehittäjäksi, en päätynyt tähän tehtävään. Pitkä oma johtamiskokemukseni ja opit sen ja elämän varrelta ovat saaneet luonnollisen jatkumon muiden johtajien kehittymisen mahdollistajana. Viikko sitten, LMI Finlandin vuoden asiakkaan yksi valmennuksen läpi käynyt johtaja sanoi oivaltaneensa, mikä erottaa LMI:n valmennukset monista aiemmista johtamiskoulutuksista.
”Tajusin, että tällä kertaa johtamisen valmennuksessa kyse on minusta, ei muista!”
LMI:n asiakas, Oman minän johtamisen kehittämisohjelma
Johtaminen on hyvin usein aika yksinäistä ja me johtajat asetamme niin helposti kaikki muut etusijalle. Tarkoitus on hyvä, mutta hyvä johtaja opettelee asettamaan myös rajat ja ymmärtää, että johtaakseen mahdollisimman laadukkaasti, hänen on ensin tunnettava itsensä läpikotaisin. Johtajan tehtävä ei ole vain palvella vaan myös delegoida ja näyttää mallia, että johtajakin pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Tälle kasvulle tarjoaa upean kasvualustan Oman minän johtaminen kehittymisohjelmamme.
Ota yhteyttä minuun ja lähde yksilölliselle kasvumatkalle maailman kiinnostavimmassa työtehtävässä, johtamisessa!
Inhimillisen johtamisen LMI johtajuuskehittäjä, Tiina