Oletko sinä pohtinut, voisiko johtajuus olla seuraava askel urallasi? Tämä kysymys on ollut monella omista valmennettavistani aktiivisesti mielessä. Tästä aihepiiristä on antoisaa keskustella valmennettavieni kanssa, sillä olen itsekin kulkenut tämän monivaiheisen polun. Johtajuus ei ollut minulle varsinainen haaveammatti, vaan seuraus kasvusta, halusta vaikuttaa ja kyvystä innostaa muita. Se on ollut tavallaan luontainen jatkumo sille, mitä olen tehnyt aiemmin elämässäni. Tässä blogitekstissä kokoan viisi tärkeintä oivallustani matkalta asiantuntijasta johtajaksi ja haastan sinut mukaan keskusteluun.
1. Miksi siirtyä asiantuntijasta johtajaksi?
Johtajuus ei ollut minulle koskaan mikään erillinen päämäärä. Se oli enemmänkin seurausta ihmisenä kasvamisesta, ammatillisesta kehittymisestä, vahvuuksien tunnistamisesta ja halusta hyödyntää niitä laajemmin. Minulla oli syvä kiinnostus ihmisiin, halu vaikuttaa, rakentaa parempaa huomista ja suojella sitä, mikä on arvokasta. Rohkeus tarttua vaikeisiinkin asioihin ja kyky olla esillä kasvoivat vähitellen.
Moni asiantuntija miettii, voisiko johtajuus olla omalla kohdalla juuri se seuraava askel. Usein ajatellaan, että se on askel uralla ylöspäin, mutta entä jos se onkin sukellus syvemmälle vastuuseen, inhimillisyyteen ja vaikuttamiseen?
Omalla kohdallani:
Johtajuus alkoi kiinnostaa minua, kun huomasin, miten paljon nautin muiden sparraamisesta ja yhteisten tavoitteiden rakentamisesta. En koskaan kokenut, että johtajuus olisi ollut “ylennys”, vaan ennemmin mahdollisuus vaikuttaa laajemmin ja kasvaa ihmisenä.
Pohdi seuraavaa:
Mikä on saanut sinut harkitsemaan johtajuutta, tai mikä vielä estää sinua menemästä sitä kohti?
2. Mitä menetät, mitä saat?
Johtajaksi siirtyminen ei todellakaan ole vain uusi titteli toimistosi nimikyltissä. Se on kokonaisvaltainen identiteetin muutos. Koin itse, etten enää ollut se asiantuntija, joka tiesi organisaatiossa eniten oman erikoisalansa sisällöistä tai joka saattoi vetäytyä oman ammattialansa tukevalle maaperälle. Olin nyt se, jonka piti mahdollistaa muiden onnistuminen – silloinkin, kun koin, ettei minulla ollut vastauksia.
Menetin asiantuntijuuden tuoman turvan ja se oli hetkittäin myös tosi pelottavaa. Minun oli astuttava minulle vieraalle maaperälle. Sain kuitenkin tilalle sellaisia, äärimmäisen innostavia vaikutusmahdollisuuksia, jotka ulottuivat minua itseäni laajemmalle. Aloin oivaltaa, ettei johtajuus ole vain rooli tai asema, vaan ymmärsin sen olevan uudelleenrakennettu minä, jossa minulla on loputtomasti mahdollisuuksia kasvaa ja oppia lisää.
Muistan, kuinka ensimmäisessä johtajapositiossani jouduin luopumaan siitä ajatuksesta, että minun pitäisi tietää kaikesta eniten. Opin, että johtajan tärkein tehtävä on mahdollistaa muiden onnistuminen ja hyväksyä, että joskus on vain luotettava tiimiin ja uskallettava olla keskeneräinen.
Pohdi seuraavaa:
Oletko sinä kokenut identiteetin muutoksen urasi aikana? Miltä se tuntui?
3. Johtajuus ei ole ylennys – se on palvelutehtävä
Jos johtajana odottaa saavansa aseman, jossa voi paistatella maineen ja kunnian huipulla, on tavoittelemassa väärää roolia. Johtajuus ei ole palkintopallilla poseeraamista, vaan yhteisön ja yksilöiden työn mahdollistavaa palvelua, kannustamista ja kehittämistä. Vaikka johtaja on usein näkyvämpi hahmo yrityksen edustajana, hän ei ole tärkeämpi kuin työntekijät, vaan se, joka on viime kädessä vastuussa, melkein kaikesta.
Johtajan tehtävä on auttaa muita loistamaan ja vetäytyä itse enemmän takariviin yhteisten saavutusten hetkellä. Epäonnistumistenkin hetkellä johtajan on katsottava itse peiliin: olisinko voinut tehdä jotain toisin? Toisten virheiden osoittelun sijaan on kyettävä sanoittamaan ääneen ne kohdat, joissa olisi itse voinut toimia toisin. Muiden johtaminen vaatii nöyryyttä ja juuri siksi se tarjoaa myös johtajalle itselleen mahdollisuuden kasvuun ihmisenä.
Oma havaintoni:
Parhaat hetket johtajana ovat olleet niitä, kun olen nähnyt tiimiläisen onnistuvan ja kasvavan ja saanut olla mahdollistamassa sitä taustalla. Johtajuus on palvelua, ei palkinto.
Pohdi seuraavaa:
Miten sinä määrittelet hyvän johtajuuden?
4. Haavoittuvuus on vahvuus
Erityisesti johtajuuden alkutaipaleella voimme pelätä näyttävämme heikolta. Muistan itse joskus miettineeni, mitä minusta ajatellaan, jos minulla ei olekaan oikeita vastauksia haastavissa tilanteissa. Mitä, jos ajatellaan, etten ole riittävän itsevarma? Mitä, jos epävarmuuteni nähdään täydellisenä osaamattomuutena?
Tein kuitenkin tietoisen päätöksen: Aion ajoittaisesta epävarmuudesta huolimatta olla oma itseni, tuoda esiin oman keskeneräisyyteni johtajana ja haavoittuvuuteni ihmisenä. Myönnän, ette tiedä, mutta lupaan ottaa selvää ja palaan asiaan. En ole teflonia, vaan tunteva ihminen. Olenkin vakuuttunut, että juuri siksi, että avasin työyhteisössä myös omia vastoinkäymisiäni ja elämäni haasteita, minuun alettiin luottaa ja silloin myös minulle oli helpompi kertoa omista haasteista.
Haavoittuvuuden ymmärtäminen ei ole sitä, että puhuu siitä yleisellä tasolla, vaan että näyttää aidosti käytännössä, miten itsekin on haavoittuva, ihan tavallinen ihminen iloineen ja suruineen. Johtajuus ei ole täydellisyyttä, vaan rohkeutta olla ihminen muiden ihmisten keskellä. Haavoittuvuus ei vie auktoriteettia, vaan päinvastoin rakentaa sitä. Varmuus kasvaa kokemuksen myötä. Kokemus yhdistettynä oman haavoittuvuuden näkyväksi tekemiseen on lyömätön kombo johtajuudessa.
Konkreettinen esimerkki:
Olen huomannut, että kun olen uskaltanut kertoa epävarmuudestani tai pyytää apua, se on rakentanut luottamusta ja avannut keskustelun myös muiden kokemuksista. Johtajan ei tarvitse olla valmis, vaan riittää, että on rohkeasti oma itsensä, mutta pyrkii jatkuvasti ja aidosti laajentamaan ja syventämään omaa osaamistaan.
Pohdi seuraavaa:
Milloin sinä olet nähnyt haavoittuvuuden rakentavan luottamusta työelämässä, vai oletko?
5. Miten valmistautua siirtymään?
Asiantuntijasta johtajaksi siirtyminen ei tapahdu yhdessä yössä. Mutta siihen voi valmistautua ja siihen kannattaa etsiä peiliä toisesta ammattilaisesta. Seuraavassa kuvaan joitain mielestäni keskeisimpiä seikkoja, joihin kannattaa panostaa.
- Etsi mentori, joka uskaltaa sanoa sinulle totuuden.
Mentorin merkitys korostuu erityisesti silloin, kun olet uuden äärellä. Tarvitset rinnallesi ihmisen, joka uskaltaa haastaa ajatteluasi, kysyy vaikeita kysymyksiä ja antaa rehellistä palautetta. - Harjoittele enemmän kuuntelemista kuin vastaamista.
Johtajuus ei ole pelkkää puhumista ja ohjeiden jakamista. Se on ennen kaikkea kuuntelemista: aidon kiinnostuksen osoittamista toisten ajatuksia ja kokemuksia kohtaan. - Opettele sietämään keskeneräisyyttä.
Johtajana et voi koskaan tietää kaikkea etkä hallita jokaista yksityiskohtaa. Keskeneräisyyden sietäminen on tärkeä taito: uskalla olla epätäydellinen ja hyväksy, että oppiminen jatkuu koko ajan. - Kysy itseltäsi: Miksi haluan johtaa?
Johtajuus ei ole rooli, jonka saat – se on matka, jonka valitset. Pysähdy pohtimaan omia motiivejasi: Miksi haluat johtaa? Mitä haluat saada aikaan? Mitä arvoja haluat tuoda työyhteisöön?
Lopuksi, muistutukseni sinulle on:
Hyvä johtaja ei pelkää keskeneräisyyttä, vaan uskaltaa oppia joka päivä uutta. Olen huomannut, että johtajuuteen valmistautuminen on ennen kaikkea oman ajattelun ja asenteen kehittämistä ja rohkeutta hypätä mukaan, vaikka kaikki ei olisi valmista. Maailma muuttuu, ihmiset ja asiat ympärillämme muuttuvat, mutta myös me itse muutumme. Siksi omaa ajatteluaan tulee reflektoida säännöllisesti.
Pohdi seuraavaa:
Mikä neuvo on auttanut sinua eniten, kun olet ehkä jo siirtynyt asiantuntijasta johtajaksi? Tai mikä vinkki olisi nyt tarpeen?
Olen inhimillisen johtamisen valmentaja ja sparraan eri uravaiheissa olevia asiantuntijoita ja johtajia. Jos koet, että minä voisin olla juuri sinun tukenasi kasvussasi johtajaksi tai johtajana, ota yhteyttä!
Kansikuvan henkilökuva: Ihana Elämys