Oppilaitoksen johtaminen ja sen arjessa toimiminen, on rehtorien mielestä pääsääntöisesti mielenkiintoista ja monipuolista työtä. Yksi suurimmista haasteista on kuitenkin rajata työtä, koska sille on ominaista, ettei koskaan saa kaikkea tehtyä niin hyvin ja paljon kuin haluaisi. Toinen keskeinen kuormitustekijä on laajoista kokonaisuuksista yksin vastaaminen. Rehtori tasapainoilee päättäjien, oppilaiden, vanhempien, opiskelijoiden ja henkilökunnan odotusten ristiaallokossa.
Valitettavan usein kokemus on, että rehtorin yläpuolella olevan hallinnon tuki on niukkaa tai jopa olematonta. Rehtorit ovat siis tosi yksin tasapainotellen arjen ja työn välillä, työtuntien venyessä lähes säännöllisesti.
Oma 30-vuotinen urani opetusalalla, ensin lukiossa ja viimeiset, lähes 20 vuotta ammatillisen oppilaitoksen rehtorina ovat tehneet minulle yhden asian harvinaisen selväksi. Rehtorien ja koko opetusalan työt ovat lisääntyneet valtavasti samaan aikaan, kun määrärahoja on leikattu rajusti. On tehtävä yhä enemmän, yhä vähemmällä. Niin oppilaiden, opiskelijoiden kuin henkilöstönkin kuormittuminen näkyy lisääntyvinä ja yhä vakavampina jaksamisongelmina. Myös rehtoreista moni on lähellä uupumista.
Vaikka työelämää käsittelevissä artikkeleissa on keskitytty ensisijaisesti työntekijöiden työssäjaksamisen tukemiseen, tulee muistaa, että johtajallakin on oikeus työhyvinvointiin ja siinä jaksamiseen. Kysymys kuuluukin: mitä voitaisiin tehdä hyvinvoinnin lisäämiseksi? Opetusalaa ja sen johtoa käsittelevää tutkimusta on tehty melko vähän tästä näkökulmasta.
Oma intohimoni on aina ollut kehittää niin itseäni kuin muitakin ja siksi olen lähtenyt pohtimaan, miten minä voisin kantaa korteni kekoon, pitkän ja monipuolisen opetusalan johtamiskokemukseni ja muun koulutukseni pohjalta. Koen, että meidän on kiireesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta jatkossakin voidaan turvata laadukas toiminta suomalaisissa oppilaitoksista. Johto on paljon vartijana siinä, millainen oppimis- ja työilmapiiri oppilaitoksessa vallitsee.
Tänään olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kehittämälläni työelämän erikoistuneella uraohjauksella olisi annettavaa juuri opetusalan haasteissa painivien kollegoiden tukemisessa. Tällä palvelullani on yhtymäkohtia yksilölliseen työnohjaukseen. Vahvuuteni ohjaajana on vankka alan toimintakentän käytännön tuntemus.
Ohjauksen merkitystä koulutusjohdon kehittymisen ja työhyvinvoinnin on hyvä perustella myös tutkitulla tiedolla. Mutta, kuten sanottu, tutkimustietoa opetusalalta on melko vähän.
Löysin kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisen, Suomen Akatemian rahoittaman, Seija Ollilan, Vaasan yliopiston, ”Ihmisen ääni” -tutkimushankkeen tutkimuksen vuodelta 2012. Julkaisun otsikko on: Hallinnollinen työnohjaus perusopetuksen ja lukion johtamisessa – Tukea johtamisosaamiselle ja se löytyy myös vapaasti internetistä. Tässä blogikirjoituksessa kuvaan tämän tutkimuksen tuloksia.
Tutkimus toteutettiin lähettämällä Suomen Rehtorit ry:n jäsenille kysely vuonna 2010.
Rehtorit kokivat yleisesti, että henkilöstön johtaminen on vaativaa, voimavaroja edellyttävää ihmissuhdetyötä, jossa usein vallitsee epävarmuus omasta osaamisesta. On tehtävä vaikeita päätöksiä, kohdattava ristiriitoja työyhteisössä ja johtoon kohdistuva kritiikki on ajoittain raskasta. He kokivat myös, että erilaisten koulutusten tuottama, pelkkä teoreettinen tieto ja johtamisen käytännön työssä oppiminen eivät aina anna riittäviä eväitä. Kehittymiseen ja jaksamiseen tarvitaan pysähtymistä, työhön ja työrooliin liittyvien seikkojen reflektointia.
Tutkimuksessa, 99,5 prosenttia rehtoreista, jotka olivat saaneet ohjausta, oli sitä mieltä, että ohjaus lisäsi heidän henkilöstöjohtamisen valmiuksiaan paljon ja auttoi heitä myös jaksamaan työssään. Lisäksi he korostivat luottamuksellista suhdetta ohjaajaan ja ohjaajan hyvää perehtyneisyyttä johtamistyön käytäntöön ja teoriaan. Valtaosa rehtoreista ilmaisi, että ohjausta tulisi ehdottomasti olla tarjolla heidän työnsä tukemiseksi.
Vastauksissa kävi selkeästi myös ilmi, että hankalien tilanteiden jälkeen tulisi voida tuulettaa luottamuksella jonkun kanssa kaikki se, jonka on joutunut ottamaan vastaan yksin. Selkeä toive rehtoreilta koulutuksen järjestäjätaholle oli, että pääpaino tulee muuttua ennaltaehkäisevään, eikä vain kriisivaiheen työnohjaukseen.
Yleisin tapa kunnissa on tarjota johdon ohjausta ryhmämuotoisesti. Ryhmä onkin loistava tapa saada vertaistukea ja pohtia yhdessä erilaisia tilanteita, mutta itse olen työssäni kokenut, että rehtori tarvitsee myös kahdenkeskistä, luottamuksellista ohjausta. Jokainen meistä tuo työhön oman persoonansa ja oman elämänsä ehkä haastavatkin tilanteet, joita ei välttämättä voida käsitellä ryhmässä. Silti niillä on valtava merkitys työn tekemiseen.
Yksilöohjauksessa merkittävintä esim. jaksamisen tukemisen kannalta, on ohjattavan kokemus kuulluksi tulemisesta, henkilökohtaisten kehittämistavoitteiden asettaminen ja niihin tähtäävän suunnitelman laatiminen.
Nyt heitänkin pallon kunnille, koulutuksen järjestäjille, rehtoreille itselleen! Pitäkää huolta johdon osaamisen kehittämisestä ja työssäjaksamisesta. Ennaltaehkäisevä työ uupumuksen ehkäisyssä on kaikkein tehokkainta.
Sivuillani voit tutustua tarjoamiini koulutusjohdon yksilöohjauksiin. Jos sellainen tuntuisi sopivalta sinun tai teidän oppilaitostenne tarpeisiin, otathan yhteyttä. Kartoitustapaamisen voi varata myös kalenterista.
Tiina Parikka
Lähde: Seija Ollila, VAASAN YLIOPISTON JULKAISUJA, VAASAN YLIOPISTON JULKAISUJA, VAASA 2012, Hallinnollinen työnohjaus perusopetuksen ja lukion johtamisessa Tukea johtamisosaamiselle